8. - 14.1. 2005

Tavanomaisesti lentokoneella jälleen Kittilään, jossa taksikuski Kalevi oli taas uskollisesti vastassa. Siinä sitten matkan aluksi saikin päivityksen tärkeimmistä tapahtumista kuten alkutalven säästä. Lunta on sadellut melkein päivittäin. Ainakin 70 cm:n paksuudelta sitä jo on.

Perjantaina aurinko näkyi ensimmäistä kertaa kokonaisena horisontin yläpuolella. Loppuviikkoa lukuun ottamatta oli pilvistä, mutta hiihtosää oli koko viikon mitä mainioin. Pakkasta 2 - 13 astetta. Hiihtäjiä vain ylen vähän. Yksi varma nyt kuten melkein aina oli tietysti Latuneuvos Esko. Hän kertoikin kilometrejä karttuneen jo tänäkin talvena reilusti päälle 2.000 km. Hänen 100.000 (satatuhatta kilometriä!) hiihtokilometrin saavutuksensa päivämäärä on honkalautaan kaiverrettuna Oloksen ladun varressa Kemiläisellä.

Latuneuvoksella on laulu herkässä, varsinkin kun naisia on kuulolla. Niinpä nytkin sai vaimo iloita neuvoksen itse sepittämästä "Laduillani Lapinmaassa". Komealta se kelometsässä kuulostikin.

Pari kertaa hiihdin Olokselle. Uudessa lasikotaravintolassa on puitteiden puolesta sellainen tunne, että reppuselkä hiihtäjä sopii sinne yhtä hyvin kuin hajuvesi lihapullaan. Palvelu on kuitenkin ensiluokkaista. Hesarikin haetaan ties mistä kadonneen tilalle. Sieltä saa myös maukkaita lämpimiä voileipiä. Aina ne maistuvat yhtä hyvälle, mutta hinta on joka kerta erilainen.

Tunturiporon kahvilasta ostimme pakastettua siikaa. Se oli niin hyvää, että täytyi hakea toinen pakkaus kotiin vietäväksi.

Jäätyminen ei ole edennyt Kutunivassa ollenkaan ja niva on suurelta osin edelleen jäätön. Siellä oleilevat samat koskikarat, kuin kuusi viikkoa aikaisemminkin.

Muuten linnut olivat kovin vähissä. Vain tavanomaiset korpit ja kuukelit näyttäytyivät. Kutunivassa näin myös saukon. Varmaan kyttäilee lintuja.

Valokuvia

January 8th - 14th 2005

We came conventionally by plane to Kittilä where cabman Kalevi was again faithfully waiting. There then in the beginning of journey we got news update such as the whether of winter. It has snowed almost daily. At the least 70 cm from thickness is snow already.

On Friday the sun was sawn as the whole for the first time above the horizon. Except Friday the week was cloudy, but for skiing were conditions excellent all week. The frost was between from -2 to -13 degrees. Only skiers were few. One sure now as almost always was of course "track counsellor" Esko. He told he had accumulated already this winter more than 2.000 kilometres. The tablet of honour for his hundred thousand kilometres 100.000 (! ) is engraved on pine board by the Olos track.

Esko sings gladly especially when women are on the hearing. So also now got wife enjoy the Eskos own song "On my tracks in Lapland country". It sounded really handsome in the forest.

Couple times I skied to Olos which is 14 km:s away. In the new restaurant there I have such a feeling, that knapsack back skier suits there equally well as perfume to meat ball. However, service is excellent. Also newspapers was fetched who knows from where when I asked. From there you can also get tasty warm sandwiches. Always they taste good, but the price is each time different.

The freezing has not progressed in Kutuniva at all and the river is largely still free from ice. There were the same white-throated dippers, as six weeks earlier.

Otherwise birds were very scarce. Only conventional raven and Siberian jays became apparent. In Kutuniva I saw also one otter. Surely it lurks for birds.

Pictures