11.4 -18.4.2009 - Liitelyä keväthangilla

Oli taas kerrassaan hieno viikko Jeriksellä. Sää oli vaihteleva mutta suurimmaksi osaksi aurinkoinen. Täysi talvi jatkuu täällä vielä ainakin pari viikkoa. Yöpakkaset pitivät hiihtokelin aivan mainiona. Pieni liisteriannos pitoalueella oli paikallaan.

Meitä oli yhteensä neljä henkeä, kun mukana olivat myös osan viikkoa kaksi lapsenlastani Pihla 9 ja Inka 8. Neljässä päivässä lapset hiihtivät lähes 40 kilometriä. Pieni lipsuminen jäisellä ladulla ei heitä haitannut lainkaan. Pitkät jäiset alamäet nostivat hiihtotunnelaman korkealle.

Kutunivalla katselimme joutsenpariskuntaa, jolla oli mukanaan kolme viime vuoden poikasta. Myös yksi koskikarapariskunta oli jäljellä. Loppuviikosta se kuitenkin katosi. Taisi lähteä muuttomatkalle etelään. Koskikara näet tekee muutot ihan päinvastoin kuin kaikki muut linnut.

Kun lapset olivat lähteneet, hiihdin yhtenä päivänä metsäsuksilla Torvikoskelle. Se on koski Jerisjärvestä lähtevässä joessa aivan erämaassa ja sen alla oli iso sula suvantoalue. Siellä kohtasin 15 laulujoutsenta. Matkalla yhdytin tuoreet metson jäljet lumessa. Aloin seurata niitä ja melkein heti ukkometso lähti edestäni lentoon. Näin myös pienempiä tummia lintuja. Arvelin niiden olevan pyitä.

Pallaksen suunnalla hiihdellessä pääsin näkemään tunturin tuulenvirtauksia hyödyntäviä riippuliitäjiä. Lentoon lähtö tapahtui ihan tunturin syrjää alas juoksemalla.

Tietoomme tuli tällä viikolla myös suru-uutinen, kun kuulimme Esko Lankilan, paremmin tunnettu "Latuneuvoksena", siirtyneen ajasta iäisyyteen 81 vuotiaana. Hän oli näillä laduilla vakituinen vieras ja hiihti talvessa nelinumeroisia kilometrimääriä. Viimeksi näimme hänet vain kaksi viikkoa ennen poismenoa, kun hän viiletti mäkeä alas meitä vastaan kovaa vauhtia Torassieppiin päin.

Latuneuvos oli avoin ja elämänmyönteinen persoona. Kelpaisi esikuvaksi kelle tahansa. Hän oli innokas laulumies ja lauloi usein aarian hiihtoladulla, jos pysähtyi keskustelemaan naispuolisen "kukkasen" kanssa. Tunturiporon kahvilan väki kertoi Latuneuvoksesta tällaisen muiston. Kerran Latuneuvoksen paikalla ollessa kahvilaan tuli joukko ranskalaisia naispuolisia turisteja matkamuiston ostoon. Latuneuvos halusi tapansa mukaan laulaa ja esitti turistinaisille ranskalaisen chansonin mutta suomeksi. Naiset kuuntelivat hetken, tunnistivat laulun ja yhtyivät siihen omalla kielellään. Taisi jäädä laulava matkamuisto turistien mieleen.

Valokuvat

11.4 - 18 4. 2009 - Gliding on spring snows

It was once again absolutely wonderful week in Jeris. The weather was variable but mostly sunny. Full winter will continue here for at least another couple of weeks. Night frosts made skiing weather quite excellent.

We were total of four persons when also my grandchildren Pihla 9 and Inka 8 were with us a part of the week. In four days the children skied nearly 40 kilometres. The very icy track hindered them not at all.

On Kutuniva we watched swan couple with their three last year´s youngsters. Also one dipper couple was still there. In end of the week however it disappeared. They may leave for the migratory journey to south. Dippers do migration quite in opposite way as all other birds.

One day I skied with my forest skis to Torvikoski rapids. It is quite in the wilderness and below the rapid there was a large melt pool area. There I saw 15 whooper swans. Coming home I found capercailzie's fresh traces on snow. I began to follow them, and almost as soon as I went a hubby capercailzie to flight. There were also smaller dark birds. I thought they were hazel-grouses.

When skiing one day to Pallas direction I got to see the mountain wind exploiting hang-gliders. The take-off took place just by walking down the slope of fell.

We got also a mourning news when we heard Esko Lankila, better known as "skies track counsellor", was died at the age of 81 years. He was here the permanent guest and skied in one winter four-digit number of kilometres. Last we saw him just two weeks before when he skied down the hill against us at a rapid pace to Torassieppi.

Esko was open and a very positive personality. He was a valid model for anybody. He was eager to sing and sang often an aria if he stopped to discuss with a female "flower". In Tunturiporo cafeteria personnel told from him such a memory. Once when Esko was in the cafeteria became in some French female tourists for souvenir's purchases. Esko wont to sing and began a French chanson but in Finnish language. Women listened a moment then identified the song and shared it in their own language. They got a singing souvenir which surely remained in their mind.

Pictures