26.9 –2.10.2009 - Syksyn viimeisä ruskapäiviä
Miellyttävä loppusyksyn viikko. Ruska on suureksi osaksi ohi. Vain maassa se vielä viipyilee ja odottaa lumen tuloa. Öisin oli pakkasta mutta päivisin aurinko piti sään retkeilyn kannalta oikein miellyttävänä. Kävelinkin itseni päivät pääksytysten ihan uuvuksiin.
Radio kertoi Tänään 50 vuotta sitten -ohjelmassaan samanlaisen sään vallinneen tuolloinkin. Tunturilammet alkavat jäätyä ja tunturien huipuilla on lunta. Tässä olotilassa ei siis muutosta viiteen vuosikymmeneen.
Kutunivalla majailee muutamia koskeloita ja tukkasotkia. Järvellä näin myös merimetsopariskunnan. Sammaltunturille noustessa lensi pohjantikka lähipuuhun. Tikkojen ohella kuukkeleita liikkui paljon. Tunturin alaosan rinteet kasvavat sankkaa ja ikivanhaa kuusivoittoista sekametsää. Sammaltunturille menee vanha Pallaksen tiekin, mutta kuljen sinne yleensä muutaman kilometrin matkan metsän kautta. Se kun on metsää parhaimmillaan ja siellä kohtaa lintuja melkein aina.
Moni tuttava ihmettelee, kun mies ajaa kuuden viikon välein viikoksi pohjoiseen puuduttavat tuhat kilometriä sivu. Siihen ei voi oikein muuta vastata, kuin että metsä on täällä vanhimmassa kansallispuistossamme ihan ainutlaatuista. Se ei ole kirvestä koskaan nähnyt. Sellaista oikeaa metsää, jossa tuntuu kuin siirtyisi ajassa kauas taakse ugrilaiseen alkuhämärään. Sinne vaan täytyy päästä aina uudelleen. Ja jos metsään väsyy, voi kiivetä tunturiin. On laajat ja komeat näkymät.
Tiedotusvälineet aina vaan jaksavat jauhaa vaalirahoista. Se keskustelu on kuin musta aukko, joka imee kaiken energian. Saa nähdä, hukkuuko siihen aukkoon myös keskustelu Pallaksen uudesta hotellista. Näkyy lakiesitys tulevan lähiaikana Eduskuntaan.
Valokuvat
26th September - 2nd October 2009 - The last autumn days
A pleasant late autumn week. Autumn colours season is largely over. Only on ground that still persisted and expects the arrival of snow. During the night it was minus degrees but on day time the weather was very pleasant for hiking. And I walked myself to quite exhausted.
In the radio they have a program ”Today 50 years ago". It told that also 50 years ago the weather was same kind. Small lakes begin to freeze and on mountains there is already snow. No change to that state for five decades.
In Kutuniva I saw few mergansers and tufted ducks. Also a couple of cormorants were on the lake. When hiking to Sammaltunturi I met a three-toed woodpecker. To Sammaltunturi goes also an old road, but I usually go there the few kilometres through the forest. It is the best old forest where birds can be seen almost always.
Many friends wonder what makes a man to drive in six-week intervals for a week a thousand kilometres to north and back. I can only answer to it that the forest here in our oldest National park is quite unique. It has not ever seen an axe. It is a real forest where you feel like time is passed behind to the far-Ugrian twilight. You only have to come back. And if you get tired of the woods you can climb the mountain. From there there are large and magnificent views.
Pictures