<<- Main site



30.7. - 5.8. 2011 - TUNTURISSA ELOKUUSSA

Kaunis ja lämmin elokuun viikko. Alkuviikosta oli suorastaan hellettä. Kulkijoita olikin tavallista enemmän. Eikä mikään ihme. Olosuhteet ovat olleet retkeilyyn aivan ihanteelliset.

Retkeilin paljon tunturissa. Kiertelin Pallastuntureilla ja etsin kiirunoita ja riekkoja. Molempia löytyi. Pallashotellin pihassa oleili suuri porolauma turisteja ihastuttamassa. Siinä niillä oli hyvä pienessä tuulessa märehtiä aamun syömisiä. Porot kokoontuvat aukeille hyttysiä ja paarmoja pakoon. Tosiasiassa hyttysiä on todella vähän. Etelän ihmisiä pelotellaan hyttysillä aivan turhaan. Mitään oikeaa haittaa niistä ei täällä ole. Ihan pelkää urbaanilegendaa tarinat Lapin sankoista hyttysparvista.

Parina päivänä risteilin metsissä mustikoita poimien. Niitä oli kohtalaisesti, mutta hillat sen sijaan ovat jäänet tänä kesänä tulematta. Metsässä vilahteli paljon myyriä. Mitään varsinaista sopulien vaellusta ei kuitenkaan vielä ollut havaittavissa.

Istuskelin mättäällä keskellä suota kun kuulin lähimetsästä petolinnun ääniä. Ajattelin että siellä on hiiripöllö. Joku kun oli niistä Tiirassa (www.tiira.fi) raportoinut. Aloin umpimähkään soittelemaan hiiripöllöä kännykälläni, jossa minulla on kaikki linnun äänet. Soittelin pöllöt monta kertaa, mutta ei tapahtunut mitään. Laitoin kännykän pois ja katselin autiota suota. Sitten yhtäkkiä lensi iso lintu lähelle kuivan koivun latvaan. Se oli niin vastavalossa, etten tunnistanut sitä hiiripöllöksi ennen kuin vasta tutkiessani mökillä linnusta ottamiani kuvia!

Kutunivalla seurasin yhtenä aamuna telkkäemoa, jolla oli yksi ainoa poikanen. Kun seuraavana aamuna katsastin paikan, näin emon hengettömänä nivassa. Se oli ilmeisesti lentänyt sähkölankaan, joka kulkee kapealla kannaksella järven poikki. Poikanen uiskenteli toisen puolen lompolossa yksin. Mahtaneeko selvitä?

Kerran metsään mennessä parkkipaikalla tien varressa oikoi autonsa vieressä jäseniään ikäiseni miekkonen. Ryhdyimme juttusille. Mies oli menossa ammattiyhdistyksen kesäpäiville. Päivittelin muun muassa riekkojen piiloutumistaitoja. Kerroin kuinka edellisenä päivänä riekkorouva lähti aivan jaloista juoksemaan pakoon. Olin varma, että niitä täytyy olla tässä lisääkin, mutta yhtäkään en havainnut. Kuitenkin kun otin yhden askeleen, lähti poikanen myös ihan vierestä ja toisella askeleella uros.

Mies kuunteli juttujani ja sanoi minun varmaan olevan Kymenlaaksosta kotoisin. Hän oli pitkään työskennellyt Kymijoen paperitehtailla ja tunnisti puhetyylini. Sitä pidin yllättävänä. Uskoin yleiskielen peittäneen murteeni tyystin kun olin vuosikymmeniä jo muualla asunut. Mutta ei sitä näköjään pääse irti ensimmäisestä kielestä. Sehän se on varsinainen äidinkieli.



Valokuvat

Pictures


30th, July - 5th,August - 2011 - AROUND FJELDS IN AUGUST

It was a beautiful and warm week of August. There was downright a heat at the beginning of the week. There indeed were many travellers. The conditions have been quite ideal to the hiking.

I hiked in the fjeld a lot. I circled around Pallastunturi and looked for the rock ptarmigans and willow grouses. Both were found. In the yard the hotel Pallas was stayed a the big reindeer herd charming tourists. There they had good to chew the eating of the morning in a small wind. The reindeer assemble to the expanses for a flight of mosquitoes and gadflies. In fact there are really few mosquitoes. The people of the south are frightened quite in vain on the mosquitoes. There is no right drawback from them here.

During a couple of days I cruised in the forests picking bilberries. They were moderately but instead the cloudberries will not be come this summer. There were many moles in the forest. It was however not possible yet to perceive any the lemmings' actual migration.

I followed in Kutuniva on one morning a goldeneye female who had a single offspring. When during the following morning I inspected the place, I saw the dam as lifeless in the lake. It had obviously flown to the electricity thread which goes on a narrow neck of land through the lake. The offspring swam alone in the lake. Can one probably become clear?

There was an older man once on the parking place straightening his member next to his car by the forest in the stem of the road. We started kind of small talk. The man was going to the summer days of the trade union. I among others wondered at the hiding skills of the willow grouses. I told how during the previous day the willow grouse female went quite from my feet to run away. I was sure that there must be them more but did not perceive even one. When I bought one step, however, the offspring left a side also quite and the male on the second step.

The man listened to my stories and said me to be home from of Kymenlaakso (place in south estern Finland). He had worked at the paper mills there for a long time and identified my style of speaking. I considered it surprising. I believed that the standard language had concealed my dialect completely when I had lived already elsewhere for decades. But its sight that you does not get rid of your first language. It it is an actual native language.

Pictures