<<- Main site



8.5 -14.5. 2011 - TELKKIÄ JA SOPULEITA

Koko viikko oli aurinkoinen. Ei satanut lainkaan. Yöllä oli muutaman aste pakkasta ja päivällä kohosi kymmenen asteen tienoille. Lumet ovat lähes kadonneet ja järviin tuli joka päivä lisää jäästä avointa vettä. Sulamisvesien vähyyttä valitti vesivoimayhtiön edustaja Lapin radiossa, joten lunta oli tänä talvena tavallista vähemmän.

Toukokuu on täällä miellyttävää aikaa retkeilyn kannalta. Ei ole vielä hyttysiä ja koko ajan lisääntyvä muuttolintujen määrä tekee metsästä ja rannoista eläväisiä. Kutunivalla näinkin kaikki tavanomaiset lajit. Uiveloherralla oli kaksi puolisoa ja mustaviklot lepäilivät rantakivillä auringon paisteessa.

Toukokuussa on aina uudelleen hauska seurata telkkien loputonta kosintaa. Siinä koiras nakkelee päiväkausia niskaansa takakenoon ja häätää vesi pärskyen kilpakosijoita tiehensä. Ihailun kohteena oleva emäntä vilkuilee sinne tänne valintaa miettien. Kun tätä peliä on pidetty kenties viikkoja niin sitten yhtenä hetkenä emäntä pistää päänsä vedenrajaan puoliupoksiin. Se on merkki ja koiras käy kiivaasti parittelun edellyttämiin hommiin. Kauaa se ei kestä. Korkeintaan kymmenen sekuntia koiras polkee naarasta ja pitää tätä niskahöyhenistä, jottei emäntä hukkuisi. Siinä koko toimitus. Isäntä hyppää pukilta ja on niin pollea. Tekee ryhdikkäästi pari kunniakierrosta ja parit uivat päivän arkitouhuja jatkamaan

Myyrien lisääntymisen kannalta talvi on ollut otollinen. Mökin ympärillä vilistää myyriä koko ajan. Metsässä kohtasin kerrankin useita sopuleita. Auton alle jääneitä oli tiellä varisten ja korppien ilona. Yhden sopulin yli ajoin itsekin. Tavallisesti sopulit livistävät metsässä vikkelästi pakoon mutta yksi käyttäytyi aivan toisin. Se raivosi kovaan ääneen, irvisteli ikävästi pienillä jyrsijän hampaillaan ja pakoon pyrkimisestä ei ollut tietoakaan. Mitä nyt vähän pakitti, kun lähestyin. Lähteepä uskomattoman kova ääni noin pienestä otuksesta!

Tänä kesänä pöllöemolla ei ole vaikeuksia ruuan hankkimisessa. Pöllön poikasia varttuu varmasti suuri joukko. Toivoisinpa syksyllä itsekin pöllöjä kohtaavani.



Valokuvat

Pictures




5th - 14th, May 2011 - GOLDENEYES AND LEMMINGS

It was sunny the whole week. It was not raining at all. At night there were a few degrees a frost and in the daytime it rose around ten degrees'. Snow nearly has disappeared and there was becoming more open water from ice cover into the lakes every day. The scantiness of melting waters complained, the representative of the water energy company in the radio Lapland, so there was less snow than ordinary this winter.

May is here the pleasing time from the point of view of the hiking. There are no mosquitoes yet and all the time the increasing number of the migratory birds makes the forest and the shores lively. On Kutuniva I saw all usual species. The smew cock had two spouses and the spotted redshank team rested in the sun shine on the rocks.

In May it will be always funny to follow the endless proposal of goldeneyes again. In it the male tosses days to its neck up and water flies when it ejects other race suitors away. The female as a target glances the admiration to and fro thinking about the choice. When so then the weeks have been passed all at once the female sticks her head down to the water. It is a sign and the male goes vehemently to the work required by the pairing. Long it does not last. The male humps on the female for the maximum of ten seconds and this holds her neck feather so that the hostess would not drown. In it the whole case! The cock jumps from the goat and is so a virtuous. Then the couple float to continue the workday bustles of the day

From the point of view of the moles' increase winter has been favourable. Around the cottage it dashes moles all the time. In the forest I met several lemmings (Lemmus lemmus) also once. There were the ones which had stayed under the car on the road as the crows' and ravens' joy. I drove over one lemming even myself. Usually the lemmings run away quickly in the forest to the flight but one behaved quite otherwise. It raged aloud loud, mocked sadly on its small rodent's teeth and there was no sign for the flight from the attempting either. What now little went backwards when I approached. Such a small creature makes an unbelievably loud voice!

This summer the owl dam will not have difficulties in the getting of the food. The owl's young surely grow a big group. I would hope in the autumn that I will meet owls even themselves.



Pictures